The best day of my life? I don't think so. Tänään vietin koulussa seitsemän tunnin päivän, eikä paljon kehuttavaa ole. Murr, että osaakin piruuttaa nyt. Aamulla jouduin kuuntelemaan kamalan opettajan saksankielistä opetusta, jonka jälkeen tyhmääkin tyhmempi Storyline-tarina laitettiin kahdella tunnilla käyntiin. Pakko on kuunnella, tai ei osaa tehtäviä. Niin kuin minä. En "taaskaan" osannut tehtäviä, ja jouduin kysymään apua muilta. Ei ollut niin pirteä ilme opettajalla, kun huomasi mitä tein.
Siitä eteenpäin oli matikkaa ja suomea, ja sitten taas, ah, niin ihanaa Storylinea. Tällä kertaa ei kenties tarvinnut kuunnella, ja mietinkin omia asioita. Tarinaan liittyen pääsimme tekemään lisää henkilöitä tarinaan, jipii, nyt kiinnosti. Parini oli täysin teen-kaikkea-muuta-kuin-tätä. Ja ns. ystäväni, joka n. viikko sitten juuri haukkui sanoilla, mitä jokainen ei halua kuulla, kutsui minua itsekkääksi, koska en halunnut juuri sillä hetkellä halunnut lainata kynää viikko sitten tapahtuneen hässäkän jälkeen. Itsekäs sitten kuulemma olen, ja tosikko, enkä koskaan saa poikaystävää. The best day of my life? No.